045 650 8202 info@komea.me

Kansantanssiyhtye Tikki Eurpeade-tapahtumassa

Työlistoja, laskelmia, sopimuksia, asiakaspalvelua, palvelumuotoilua, ohjaamista, neuvomista, konsultaatiota, tapahtumien järjestämistä, rahoituksen hakemista, verkostoitumista.

Jos pitäisi lyhyesti kertoa, mitä ammattikorkeakoulusta valmistuneen kulttuurituottajan työ on, olisi vaikeuksia valita mistä kertoa. Tässä ammatissa voi päätyä tekemään vaikka mitä. Yleensä tekeminen liittyy tapahtumien järjestelyihin, mutta voi se olla (kuten minulla) vaikka järjestöjohtamista. Koulutus antaa mahdollisuuden erikoistua tietynlaisiin tapahtumiin tai toisaalta sen turvin voi olla tuottamassa hyvin monelaisia tapahtumia seminaareista nykytaiteeseen. Kulttuurituottaja voi työllistyä kuntaan, laitokseen, säätiöön, yritykseen tai toimia yksityisyrittäjänä. Vain oma mielikuvitus on rajana!

Pohjimmiltaan tapahtumien tuottaminen on samanlaista oli kyseessä sitten iso megatapahtuma tai pieni paikallisyhdistyksen toriesitys. Mittasuhteet määrittelevät sen kuinka paljon aikaa kuluu, mutta säädön määrä on usein vakio. Aina tulee eteen yllätyksiä.

Aina saa oppia jotain uutta ja säädön määrä on vakio

Vaikka olen ollut alalla jo 20 vuotta (toki välillä vain harrastaen ammattiani), jokainen tapahtuma opettaa aina jotain uutta.

Tänä kesänä sain olla Karjaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtajuuden lisäksi mukana toteuttamassa Kaustisen 50-vuotiskansanmusiikkijuhlia. Olin sekä pelimannituottajan assistenttina että itse tapahtuman aikaan pelimannivastaanoton esimiehenä. Vaikka olen tehnyt urani aikana paljon kaikenlaisia tuotantoja isoista pieniin, Kaustisella oli jälleen kerran uutta opetettavaa minulle.

Etätyömahdollisuus ja tietotekniikan käyttö olivat avainasemassa, jotta saatoin ottaa työn vastaan. Etätyö ja siinä vaadittava itsekuri ovat toki minulle tuttua jo vuosien ajalta, mutta ensimmäistä kertaa tein töitä niin kaukana ”päätoimistosta”, että näin uudet työkaverini monta viikkoa työn aloittamisen jälkeen. Huomasin, että yhteisten lounaiden puuttuminen vaikutti jonkin verran itselläni työn sisällön ymmärtämiseen. Kun ei ole jatkuvasti tekemisissä toisten kanssa, jää paljon sellaista hiljaista tietoa siirtymättä, joka olisi ollut hyvä tietää. Toisaalta mitään korvaamattoman kamalaa ei tässäkään muodossa tapahtunut, joten pidän edelleen etätyön tekemistä erittäin hyvänä vaihtoehtona päivittäiselle pendelöinnille.

Iivari pelimannniOli hypättävä rohkeasti liikkuvaan junaan ja opeteltava uutta asiaa aina lennossa, mutta ajoittaisesta yskimisestä huolimatta kaikki sujui varsin hyvin. Viikkoa ennen itse tapahtumaa siirryin Kaustiselle ja siellähän olikin sitten huikea meno alusta loppuun. Ensi kertaa pelimannivastaanotossa töissä ja heti esimiehenä. Mahtavat työkaverit pitivät huolen siitä, että vastaanotto oli ajan tasalla ja jos jotain emme heti osanneet, neuvot olivat lähellä. Sain lisäksi alaisikseni kuusi taitavaa nuorta, joiden palveluasenne oli timanttinen. Ei tullut eteen sellaista kysymystä, mihin eivät olisi koettaneet löytää ratkaisua hymyillen. Arvostan suuresti näitä 15-23 -vuotiaita, jotka tulivat osin talkoolaisina, osin palkallisina ja mahdollistivat toimiston vaivattoman toiminnan.

Esimiehenä oli helppo olla – pelisäännöt olivat selvät ja perehdytys myös onnistui ilmeisen hyvin.  Luotin nuoriin täysin ja heistä jokainen oli luottamuksen arvoinen. Meille jäi kaikille kiva fiilis, ja nuoret ovat kovasti tulossa ensi kesänä jälleen Kaustiselle.

Yötöntä työtä ja ansaittu lepo

Työn loputtua Kaustisella vietin muutaman päivän paikkakunnan nähtävyyksiin tutustuen ja toisaalta myös huilaten. Kahden työn kevät ja kesä vaativat vastalahjaksi paljon unta. Sekin on tälle työlle tyypillistä, että töitä tehdään välillä kellon ympäri vähällä levolla ja kun tekeminen loppuu on totaalisen rentoutumisen aika. Kävin lomailemassa pari päivää luonnon helmassa ja nukuin kuin tukki laineiden loiskuessa rantakiviin. Mitään muuta en kaivannut enkä olisi jaksanutkaan. Kesämökiltä oli hyvä siirtyä lähes suorin jaloin Turkuun Europeade-tapahtumaan.

Europeade toi Euroopan Turkuun

Fikuleeri Raumalta. Kuva: Susanna SalokannelEuropeade kokosi Turkuun noin 6500 kansantanssin ystävää ympäri Eurooppaa. Oma roolini oli siellä vähäinen, mutta antoisa: Edustin ja esittelin oman yhteisöni, Karjalaisen Nuorisoliiton, sekä muiden suomalaisten kansantanssijärjestöjen toimintaa, ja samalla myin tuotteitamme myyntikojussa. Oli todella hauskaa esitellä tuotteita niin englantia, ruotsia, saksaa kuin suomeakin käyttäen ja olla osa hyväntuulista suomalaista tapahtumaorganisaatiota.

Yhteistä näille isoille tapahtumille on talkoolaisten määrä ja merkitys. Ei ole mikään pikkujuttu saada satoja ihmisiä tulemaan paikalle ja kirjaimellisesti tekemään juhlista juhlat. Tarvitaan todella monenlaisia ihmisiä aina kielitaitoisista oppaista kokkaustaitoisiin keittäjiin, järjestyksenvalvojista siivoojiin ja yövalvojiin. Tämän työpanoksen ostaminen markkinahintaan kaataisi tapahtumien talouden. Vapaaehtoisten talkoolaisten merkitys on korvaamaton! Kaustisella osallistuin juhlien purkuun ja useampana päivänä roudasimme pelkästään satoja patjoja majoituskouluilta keskitettyyn säilytykseen. Aivan mieletön duuni, joka sujui kuin rasvattu talkoolaisten avustuksella.

Sosiaalinen media on välttämätön osa kulttuurituottajan työtä

Osa tuottajan työtä on markkinoida tapahtumia ja toimintaa myös somessa. Tästä onkin tullut pikkuhiljaa yksi elinkeinoni. 15 vuoden aikana karttunut some-osaaminen on johtanut konsultointien määrän kasvuun, samoin teen yhä enenevissä määrin somestrategioita ja rakas harrastukseni valokuvaaminen on noussut yhä keskeisempään rooliin. Uusin aluevaltaus ovat videot, joita pyrin tekemään omaksi ilokseni nyt, jotta osaisin tehdä niitä ammattimaisesti vähän myöhemmin.

Kotisivuja olen tehnyt ammatikseni, sillä lähes jokaiselle tapahtumalle luodaan omat sivut. Jotta ne palvelisivat mahdollisimman hyvin, on ollut mukava velvollisuus opetella käyttämään monenlaisia sivustojen julkaisualustoja. Web design on yksi sydäntäni lähellä olevista kulttuurituottamisen sivutuotteista, jota haluaisin kehittää entisestään osana koodaamiseen perehtynyttä tiimiä.

Kulttuurituottajan työstä ei tosiaan pysty kertomaan kattavasti ja samalla lyhyesti. Tämä jos mikä onkin multitaskaajan unelmaduuni. Koulutuksen jälkeen on mahdollisuus kokeilla omia rajojaan lähes mielin määrin. Palkkaus on parhaimmillaan hyvää keskitasoa, mutta aika usein mennään pienten yhdistysten ja liittojen maksukyvyn mukaan. Mikään miljonääri ei kulttuurituottaja yleensä ole, mutta rikkaus onkin sitten siellä luovuuden äärellä työskentelyssä. Elämyksellistä, antoisaa työtä taiteen ja yleisön välimaastossa. Toki pitää osata viihtyä myös byrokraattina, sillä sitähän tämä työ enimmäkseen on.

Kulttuurituottaja (AMK) koulutusta järjestävät Humak ja Metropolia.

Tarvitsetko apua tapahtuman tuottamisessa? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää!

 

Kuvat: Susanna Salokannel, 2017